Mikä on tuloslaskelma?

Kovan uurastamisen päätteeksi yrittäjän vuosi on pulkassa. On aika tehdä tilinpäätös ja katsoa millä tolalla yrityksen talous on. Tilinpäätöksen tärkeimmät mittarit ovat tuloslaskelma ja tase. Tulos kertoo kuinka paljon yritys on tehnyt voittoa tai tappiota edellisellä tilikaudella ja mistä tulos koostuu. Tase kartoittaa yrityksen varallisuuden, erotellen sen edelleen omaan ja vieraaseen pääomaan. Näin selvitetään liiketoiminnan kannattavuutta. Käymme läpi tuloslaskelman ja taseen eri osa-alueita sekä tähän liittyviä olennaisia käsitteitä.

Tuloslaskelma tiivistetysti

Tulos ja tase ovat yrityksen tilinpäätöksen olennaisimmat laskelmat. Näiden sisältämiin lukuihin ja talouden tunnuslukuihin täytyy pystyä luottamaan. Laki säätelee sekä tuloslaskelman ja taseen muotoseikkoja sekä laskelmien tekoja. Käytännön hyöty tästä on tilinpäätösten vertailukelpoisuus – riippumatta siitä mikä yritys on kyseessä tai mitä tilitoimistoa on kulloisenakin vuonna käytetty.
Tuloslaskelma kertoo johdonmukaisesti ja selkeästi kuinka kannattavaa yritystoiminta on edellisiin vuosiin verrattuna (kehityssuunta). Laskelman yksityiskohdista selviää yrityksen tilikauden tulot ja näihin kohdistuvat vähennyskelpoiset menot (ts. mitä yritys on joutunut sijoittamaan jotta tulokseen on päästy). Tyypillisiä kuluja ovat henkilöstön palkka ja muut henkilöstökulut ja tuotteiden sisäänostohinta.
Tase kertoo puolestaan yrityksen taloudellisesta asemasta – ts. kuinka paljon sillä on varallisuutta ja velkoja kulloisenakin ajanhetkenä sekä mistä omaisuus tarkalleen koostuu. Samalla nähdään kuinka paljon omaisuudesta on omalla tai vieraalla pääomalla rahoitettua.
Yhdessä tuloslaskelma ja tase kertovat yrityksen talouden tilasta. Tilannekuvaa voi verrata joko aiempiin vuosiin tai vastaaviin yrityksiin samalla alalla, sikäli kuin julkista tietoa on saatavilla.

Tuloslaskelman tarkoitus

Tuloslaskelma on osa tilinpäätöstä. Se kertoo yrittäjälle, miten tilikausi on mennyt, kuinka kannattavaa toiminta on ollut ja mikä yrityksen tämän hetkinen taloustilanne on. Kyseessä on yksi tärkeimpiä yrityksen talouden tunnuslukuja. Tuloksen kehittyminen vuodesta toiseen kertoo kasvaako yritys, hiipuuko toiminta vai pysyykö kannattavuus suurin piirtein samanlaisena.
Yhdistettynä muuhun tilinpäätöstietoon ja taseen kertomaan varallisuuteen, yrittäjä pystyy ennakoimaan tulevan tilikauden rahoitustarvetta sekä miettimään säästökohteita. Tulos itsessään ei kerro kaikkea yrityksen menestymisestä. Voitollinen vuosi on voinut tulla esim. täysin vieraan rahan voimin, sijoittajilta tai yrityslainalla. Toisaalta tappiollinen tilikausi voi johtua puhtaasti verotuksellisista syistä.

Tuloslaskelmaan liittyviä käsitteitä

Jotta tilinpäätöstä pystyy lukemaan ja ymmärtämään siinä listattuja yrityksen talouden tunnuslukuja, on syytä sisäistää tuloslaskelmaan liittyvät olennaiset käsitteet, kuten liikevaihto, myyntituotto ja poistot. Termit kerran kunnolla opeteltuaan, osaa lukea ja vertailla minkä tahansa yrityksen tilinpäätöstietoja, oli kyseessä sitten pienyritys tai miljardien eurojen pörssiyhtiö.

Laskentatoimi

Laskentatoimi on yleiskäsite, joka liittyy läheisesti yritysten tai organisaatioiden taloudenkuvan määrittelyyn. Sen tehtävä on kerätä ja analysoida tietoa liiketoiminnan rahaprosesseista, tuloista ja menoista. Näiden pohjalta tehdään erilaisia laskelmia, joiden lopputuloksena saadaan talouden tärkeitä tunnuslukuja, kuten kannattavuus, pääoman tuotto ja omavaraisuusaste.
Liikemaailmassa laskentatoimi jaetaan yleisesti ulkoiseen laskentatoimeen (esim. tilitoimisto) sekä johdon laskentatoimeen (esim. talouspäällikön tekemä raportti kustannuksista). Ulkoinen laskentatoimi on lakisääteistä. Jokaisen yrityksen tulee pitää kirjaa taloudestaan verottajaa ja muita viranomaisia varten. Tiedot ovat julkisia.
Sisäinen laskentatoimi ja sen toteutus on täysin yrityksen omissa käsissä, eivätkä tiedot ole julkisia, jollei yritys näin päätä. Sen tarkoitus on tuottaa olennaista tietoa yrityksen talouskuvasta johdon päätöksenteon tueksi.

Liikevaihto

Liiketoiminnan ytimessä on liikevaihto. Tähän myös yrittäjä eniten kiinnittää huomiota. Suuri liikevaihto kertoo ainakin kaupankäynnin vilkkaudesta. Toisaalta siitä ei suoraan näe millä tavoin kauppaa on käyty tai esimerkiksi asiakasmääriä. Liikevaihto ei myöskään kerro onko toiminta ollut voitollista vaiko tappiollista. Liikevaihtoon kirjataan kaikki lopulliset myyntituotot, joista on poistettu kaikki ylimääräiset merkinnät (esim. palautetut tuotteet).

Myyntituotto

Liikevaihto voi koostua harvemmin kokonaan myyntituotosta, joka vastaavasti on aina osa liikevaihtoa. Myyntituotoksi katsotaan tilikaudella myytyjen tuotteiden ja palveluiden arvo, joista on vähennetty arvonlisävero. Määritelmän mukaan myyntituottoa ovat kaikki yrityksen liiketoimintaan liittyvä myynti. Esimerkiksi käyttöomaisuuden tai osakkeiden myynti ei täten ollen kuulu myyntituottoon.

Poistot

Uusien yritysten hankinnat kohdistuvat rahoituksen jälkeiseen aikaan. Vakiintuneet yritykset nekin pyrkivät keskittämään ostojaan, jotta mahdolliset alennukset pystytään hyödyntämään. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa vääristymistä tilikausien kesken.
Esimerkkinä, jos ensimmäisenä vuonna tehdään suuri määrä hankintoja (kuten tapana on) ja seuraavan vuonna ei yhtään, yrityksen menojen vertaaminen näiden vuosien kesken ei kertoisi todellista kannattavuuden kehittymistä. Kyseisessä tapauksessa, voisi olla täysin mahdollista, että seuraavana vuonna yritys on tehnyt heikompaa tulosta, vaikka rahamääräisesti olisi jäänyt enemmän käteen edelliseen tilikauteen nähden.
Poistojen avulla suurien hankintojen kulut jaetaan kyseisten laitteiden ja tavaroiden ennakoidulle käyttöiälle tasaisesti. Suunnitelma jokaisen oston poistoista laaditaan heti ostoksen jälkeen. Näin kulut jakaantuvat tasaisesti, paljastaen kannattavuuden todellisen kehityksen.
Poistot voi tehdä milloin tahansa tilikauden aikana. Yleinen käytäntö on tehdä tämä tilinpäätöksen yhteydessä, jolloin liiketoiminnan taloustietoa on eniten saatavilla. Poistoille on asetettu enimmäisraja, jonka sisällä yritys voi vapaasti päättää poistojen määrästä ja vuosista. Esimerkiksi tyypillinen kustannusten poisto rakennuksille ja kiinteistöille on 20 -50 vuotta ja kalustolle 3 – 20 vuotta. Poistot ovat osa tuloslaskelmaa kulujen muodossa.

Varaston arvo

Paljon käyttöomaisuutta omistava tai tuotteita varastoon ostava yritys tekee tilikauden päätteeksi aina inventaarin – eli selkokielellä yksityiskohtaisen luettelon omaisuudesta. Jos kyseessä on kohtuullisen uusi tuote tai sellainen omaisuus, jonka arvo ei alene, inventaarioon listataan ostohinta. Muussa tapauksessa omaisuuden arvolle lasketaan vuotuinen arvon aleneminen. Eri tyyppiselle omaisuudelle on valmiiksi taulukoitu arvon alenemisprosentti.
Varaston arvo laskemalla, voidaan verrata tilikauden alkua sen loppuun. Kasvanut tuotevarasto tarkoittaa seuraavana vuonna vähemmän ostoja. Pienentynyt varastosaldo kertoo vastaavasti tarpeesta täydentää varastoja. Edelliseen myyntiin pohjautuen voidaan ennakoida kassavarojen tarve kulloisellekin kuukaudelle ja milloin varastojen täydennys tulee viimeistään suorittaa.

Liiketoiminnan muut tuotot, kulut ja tappiot

Yritys voi tuottaa ydinliiketoiminnan ohella monella tavoin. Esimerkiksi käyttämättömänä olevat varastot voidaan vuokrata, joka lisää sekä liikevaihtoa, että tulosta. Toinen yritys saattaa sijoittaa hyvänä vuonna ylimääräiset rahat osakkeisiin tai rahastoihin, poimien näistä osinkoja jatkossa. Joku saattaa myydä käyttämättömiä työvälineitä. Jos nämä eivät ole osa toiminnankuvausta, kaikissa tapauksissa on kyse yrityksen lisätuloista.
Ydinliiketoiminnan tuotto tulee aina erottaa satunnaisista tuloista. Näin tiedetään yrityksen todellinen iskukyky. Jos satunnaisia tuloja on paljon ja perusliiketoiminta takkuaa, tämä kertoo hyödyntämättömästä potentiaalista tai muista ongelmista.
Muita satunnaisia kuluja ovat esimerkiksi markkinointi ja mainonta, vuokratut palvelut, työkoneet tai kulkuvälineet. Myös luottotappiot lasketaan satunnaisiin tappioihin. Näitä syntyy, jos asiakas ei toistuvista kehotuksista huolimatta koskaan maksa laskuaan ja rahojen saaminen takaisin on hyvin epätodennäköistä.

Liiketulos

Liiketulos on varsinaisen tuloslaskelman osatulos. Se saadaan vähentämällä yrityksen kokonaisliikevaihdosta liiketoiminnan kaikki kulut sekä poistot (yrityksen käyttöomaisuuden arvon aleneminen). Huomioitavaa on, että liiketuloksesta ei ole vähennetty veroja (alv, tulovero) eikä mahdollisia rahoituseriä (lainojen lyhennykset).
Toisten toimijoiden rahoitusjärjestelyt ovat harvoin julkisia. Tästä syystä tuloslaskelman loppurivistä ei näe kuinka tehokkaasti yritys on tulokseen päässyt. Kaupparekisteriin ilmoitetusta tilinpäätöksestä tai yritysrekistereistä näkee liikevaihdon ja liiketuloksen. Liiketuloksia vertaamalla, yrittäjä saa tarkemman kuvan siitä, miten hän pärjää saman kokoisiin alansa muihin yrityksiin nähden.

Rahoitustuotot ja -kulut

Rahoitustuottoja ovat kaikki pitkäaikaisten sijoitusten tuomat säännölliset tuotot, kuten korkotulot, osingot tai muu voitonjako. Rahoituskuluja ovat vastaavasti lainoihin ja muihin rahoitusjärjestelyihin liittyvät korot, maksut ja lisäkulut.

Tuloslaskelman tulovero

Liiketoiminta maksaa voitostaan lakisääteistä tuloveroa. On syytä huomioida, että tuloslaskemassa ilmoitettu tulovero perustuu verolaskelmaan, joka on tehty kulloisellekin tilikaudelle. Se voi erota yrityksen maksamista veroista.

Tuloslaskelman voitto

Tilikauden voitto on tuloslaskelman näkyvin ja yrittäjän kannalta kiinnostavin luku. Se kertoo kuinka paljon liiketoiminnasta on jäänyt rahaa käteen, kun kaikki kulut on poistettu tuloksesta. Voitto kertoo kannattavuudesta. Lukua verratessa aiempiin vuosiin, nähdään kannattavuuden sekä konkreettisen euromääräisen voiton kehitys. Pureutumalla tarkemmin tilikauden aikana tehtyihin päätöksiin, voidaan analysoida mitä olisi voitu tehdä paremmin ja mistä voidaan olla ylpeitä.

Tilinpäätös

Tilikauden tapahtumat kootaan julkiseen tilinpäätöksen verottajaa varten. Kaikkein pienimpien yritysten ei ole pakollista tehdä tilinpäätöstä, mutta se on kuitenkin suositeltavaa.
Tilinpäätös sisältää tuloslaskelman, taseen ja muut vaaditut talousluvut. Liitteenä on vuosittainen toimintakertomus, jollaiseen on varmasti jokainen törmännyt tutkiessaan pörssiyhtiöiden osavuosikatsauksia. Tilinpäätös on tavallaan kuin yrityksen koulutodistus, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi miten vuosi on mennyt, mikä oli lopputulos ja mihin yritys tähtää seuraavalla tilikaudella.

Kannattava yritys

Tilinpäätös voi uudesta pienyrittäjästä tuntua pakkopullalta. Toimintaa vasta saatettaessa aluilleen ensimmäisinä vuosina, keskitytään pitkälti konkreettisiin toimiin yrityksen arjessa. Kannattavuutta ja sen kehittymistä ei kuitenkaan voi seurata ilman laskelmia. Mitä kauemmin yritys toimii, sitä tärkeämmäksi kirjanpito ja tähän liittyvä laskentatoimi tulee.
Kattavan talousarvion avulla palvellaan yrityksen lisäksi verottajaa sekä muita sidosryhmiä, kuten rahoittajia, alihankkijoita ja ulkopuolisia sijoittajia. Kustannuslaskelmat näyttävät kannattavuuden lukuina ja mihin suuntaan yritys on menossa. Tuotannon ja myynnin kulurakenne puolestaan kertoo, missä on kovin menekki ja mitkä ovat voittomarginaalit esim. tuoteryhmittäin.

Yrityksen talouskuva

Tuloslaskelma, tase ja yrityksen kannattavuus muodostavat yhdessä yrityksen talouskuvan karkeat raamit. Sisältöä tarkennetaan toiminta-alueittain tarpeen mukaan. Toimenkuvaltaan selkeän pienyrittäjän (esim. johdon konsultti) talouskuvan mittarit ovat yksinkertaiset ja kulurakenne ennakoitavissa. Kehitystyötä tehdään enemmän asiakkaiden ja oman osaamisen ehdoilla.
Toisaalta monialayrityksen, joka harjoittaa esim. tukkumyyntiä ja kiinteistönvuokrausta, on hyvä erotella talouskuvassaan eri liiketoimintayksiköiden tulos, tase ja kannattavuus. Näin eri toimintojen talouden kehitys nähdään pitkällä jaksolla.
Yleisin esitystapa talouskuvalle on puhtaasti lukujen lisäksi taulukkolaskennasta tutut kaaviot ja diagrammit (pylväsdiagrammi, piiras, graafi tietyllä ajanjaksolla). Vaikka graafit voi esittää vapaasti, tilinpäätöksissä ja toimintakertomuksessa on tapana käyttää vakiintuneita esitysmuotoja. Toimintaa mitataan lähtökohtaisesti rahassa.

Mitä yrityksen talouskuva kertoo?

Riippuen esitystavasta ja eri mittareiden sisällyttämisestä, talouskuvasta voidaan hahmottaa toistakymmentä liiketoiminnan olennaista piirrettä. Tärkeimpiä yrityksen talouden tunnuslukuja ovat kannattavuus ja pääoman käytön tehokkuus ja tuottavuus.
Esimerkki; 200 000 euron liikevaihdolla 40 000 euron tulokseen päässyt yritys on erittäin kannattava. 20 % kannattavuusasteella se on kirkkaasti keskimääräistä yritystä menestyvämpi – terveiden yritysten kannattavuusasteen asettuessa yleisesti 2-10 % liikevaihdosta.

Pääoman käytön tehokkuus

Pääoman käytön tehokkuutta mitataan vertaamalla pääomaa liikevaihtoon. Suurta varallisuutta hallinnoivaa yritystä, jonka liikevaihto on kovin pientä, ei voi pitää kovin tehokkaana toimijana. Rahan maatessa yrityksen pankkitilillä, sijoitusrahastoissa tai käyttämättömissä kiinteistöissä, niiden vaikutus liiketoiminnan kasvuun on minimaalinen.
Vastaavasti pienyrittäjä, jonka kulurakenne on pieni ja omaisuutta ei alussa juuri lainkaan, voi tehdä pääomaan nähden kymmenkertaistakin liikevaihtoa. Toisaalta tuotto tulee usein puhtaasti yrittäjän omasta työpanoksesta, joka asettaa rajoja kasvulle.
Kiinteistöjä vuokraavan yrityksen pääoman suhde liikevaihtoon voi olla vain muutamia prosentteja. Koska kyse on pitkälti passiivisesta tuotosta, kasvukin on mahdollista sitä mukaa kuin pääomaa kertyy.
Kuten esimerkeistä näkee, pääoman käytön aste voi vaihdella rajusti riippuen toiminnankuvasta. Sitä tulee ensisijaisesti verrata oman alan saman tyyppisiin yrityksiin sekä aiempien vuosien talouslukuihin.

Kulujen määrittely ja kustannuslaskenta

Tuloslaskelman tekemiseen kuuluu olennaisesti kulujen määrittely ja kustannusten laskeminen osa-alueittain. Kaikki yritystoiminnan aiheuttamat kulut eivät ole automaattisesti vähennyskelpoisia. Tässäkin kohtaa laki määrää, mitä voidaan vähentää verotettavasta tulosta.
Kulujen laskemiseksi, ne ryhmitellään asianmukaisiin kategorioihin. Samalla väärin merkittyjä tai muuten epätarkkoja taloustietoja oikaistaan. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi palkan sivukulujen tai vähennyskelpoisten ostojen jäädessä pois kirjanpidosta.

Kulu ei ole sama kuin kustannus

Arkikielessä kululla ja kustannuksella tarkoitetaan usein samaa asiaa – tuotteeseen tai palveluun käytettyä rahamäärää. Yritystalouden laskentatoimessa näillä termeillä on selkeä ero.
Kulu on arkikielen tavoin mikä tahansa rahaa vievä kohde, esimerkiksi materiaalihankinnat, lainojen korot, laskutuspalvelun kuukausimaksu ja niin edelleen. Silloin kun kulu liittyy suoraan liiketoiminnan tuottavuuteen, se muuttuu kustannukseksi.
Kustannukset jaetaan edelleen välillisiin ja välittömiin kuluihin. Välillisiä kustannuksia ovat kiinteät tai näihin rinnastettavat kulut (esim. poistot, luotonhoitokulut ja lainojen korot). Välittömät kustannukset ovat yleensä suurin kuluerä ja pitävät sisällään kaikki mitä yrityksen ydinliiketoiminnan pyörittäminen vaatii (esim. palkat, työkoneet, materiaalit)

Kulujen erittely kustannuksiksi

Kuluerät järjestetään kirjanpidollisiin tileihin, jotta laskelmien teko helpottuu. Pääryhmiä ovat muuttuvat kulut ja kiinteät kulut. Muuttuviin kuluihin kuuluvat palkat ja muut menot. Kiinteisiin kuluihin kuuluvat esim. liiketilan vuokra ja muut säännölliset ennustettavat kuluerät.
Kulujen erittelyn tärkein tehtävä on analysoida, mistä yrityksen kulurakenne koostuu ja etsiä ratkaisuja kulujen vähentämiseksi. Yritys, jolla on paljon tuotannon ulkopuolisia kuluja, näkee erittelyn myötä mihin rahat menevät ja voiko jossain kohtaa säästää.

Tuotannon kriittinen piste

Kriittinen piste on yritystalouden käsite, jolla määritellään yrityksen tuottavuuden minimiraja. Kun liikevaihto ja kustannukset ovat yhtä suuret, on päästy kriittiseen pisteeseen. Tuloksen ollessa nolla, verojakaan ei makseta. Kaikki tuotto tämän pisteen yläpuolella tekee yrityksestä kannattavan ja muodostaa osuuden, josta verot maksetaan.
Terveen ja kasvukykyisen yrityksen on oltava kriittisen pisteen paremmalla puolella suurimman osan aikaa, jotta toiminnan tulevaisuus ei vaarannu.
Kriittinen piste määritellään välillisten ja muuttuvien kustannuksen sekä liikevaihdon avulla. Välilliset kustannukset muodostavat kiinteäkuluisen pohjan, joka ei juurikaan muutu esim. yhden tilikauden aikana. Tyypillinen välillinen kustannus on liiketilan vuokra.
Välittömiä kustannuksia ovat kaikki kulut, jotka lisääntyvät pääpiirteittäin suoraviivaisesti sitä mukaa kuin liikevaihtoa syntyy. Esimerkiksi tuotteita itse valmistavan on ensin ostettava jokaiseen tuote-erään sen vaatimat materiaalit.

Tuloksen parantaminen

Yrityksillä on tapana hieroa lukuja vaihtelevasti menneen vuoden jälkeen, jotta kasvukäyrä saadaan näyttämään hienolta paperilla. Kyse ei ole laittomista puuhista, vaan puhtaasti kirjanpidollisista merkinnöistä. Esimerkiksi yrityksen omaisuutta myymällä, tulosta saadaan kaunisteltua. Tuotto tästä tulisi kuitenkin merkitä satunnaisiin tuloihin. Muuten tilinpäätös ja sen tunnusluvut vääristyvät.
Toinen keino tuloksen paranteluun on esim. pienyritysten yrityksen johdon palkkojen maksaminen osittain osinkoina, jolloin henkilöstökulujen pieneneminen parantaa myös tulosta. Suuremmissa yrityksissä joskus johto luopuu palkastaan kokonaan, ottaen sen optioina tai odottaen muita etuuksia maksettavaksi vasta tulevaisuudessa. Tämäkin voi vääristää talouskuvaa, jollei maksamattomia palkkoja oteta huomioon laskelmien pohjalta tehdyissä analyyseissa.
Verottajalle käytäntö menee useimmiten läpi, mutta sidosryhmät, rahoittajat ja esimerkiksi yrityksen ostamisesta kiinnostuneet kiinnittävät lukujen kaunisteluun huomiota. Terve liiketoiminta tekee suurimman osa tuloksestaan ydinliiketoimintansa avulla. Jos tämä ei onnistu ja lukuja pitää kaunistella, on syytä miettiä toimintatapojen muuttamista.