Miten elinkeinonharjoittajaa verotetaan?

Toiminimellä voi kuka tahansa luonnollinen henkilö aloittaa yrittämisen. Yritystä ei kuitenkaan kohdella lain edessä oikeuskelpoisena, vaan vastuut ja verotus lankeavat yrittäjälle henkilökohtaisesti. Vaikka itsenäisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnallaan saamat tienestit rinnastetaan ansiotuloon, niiden verotus eroaa tavallisen palkansaajan verotuksesta. Käsittelemme yleisiä asioita toiminimellä yrittävän verotukseen liittyen sekä perusasioita arvonlisäverotuksen tiimoilta. Lisäksi annamme hyödyllisiä vinkkejä verotuksessa säästämiseen pienyrittäjänä.

Yleistä elinkeinonharjoittajan verotuksesta

Toiminimen alla hallinnoidut varat ja omaisuus ovat samalla yrittäjän henkilökohtaista varallisuutta, joihin pääsee kaikkina aikoina suoraan käsiksi. Tämä antaa täyden vapauden esimerkiksi tehdä ostoksia yksityishenkilönä yrityksen tililtä.

Ensimmäisten isompien asiakkaiden maksujen saapuessa voivat suuret summat hetkellisesti sokaista peruspalkkaan tottuneen. Toiminimiyrittäjän talouden hallinta vaatii kuitenkin poikkeuksellista itsekuria ja hyvää etukäteissuunnittelua, jotta toimintaa voidaan jatkaa menestyksekkäästi.

Käytännössä yksityisotot ovat toiminimen alla töitä tekevän palkka. Mitään rajoituksia ottojen määrälle tai summille ei ole. Näistä ei myöskään tehdä mitään vähennyksiä, eikä nostohetkellä joudu maksamaan veroja. Verot maksetaan koko tilikauden tuloksen perusteella ennakkoon. Koska yrittäjä saa ansiotuloa toiminimen alla, muut henkilökohtaiset tulot vaikuttavat veroprosenttiin. Tämä eroaa osakeyhtiöstä, jota verotetaan erikseen yrityksen tekemän tuloksen mukaan.

Toiminnan suuruudesta riippumatta on hyödyllistä erotella yrityksen ja oman talouden raha-asiat, jotta tähän liittyviä päätöksiä voidaan arvioida objektiivisesti. Parhaiten tämä käy niin, että avataan erillinen yrityksen käyttöön varattu yritystili joko perinteiseen kivijalkapankkiin tai pienyrityksille suunnattuun online-palveluun. Siellä hoituvat samalla myös muut yrityksen paperiasiat (esim. laskujen lähettäminen ja perintä, kuittien skannaus ja talletus sekä muiden kirjanpitoon tarvittavien tietojen kirjaus ja hallinta).

Toiminimen verotus määräytyy tilikauden perusteella

Toiminimen tulos määritellään summaksi, joka yrittäjälle jää käteen, kun yrityksen tuloista vähennetään kaikki kuluvan tilikauden menot. Tapauskohtaisesti siitä voidaan poistaa myös mahdolliset aiemmilta vuosilta kertyneet tappiot. Tulos eroaa näin selkeästi liikevaihdosta, joka tarkoittaa tilikaudella yrityksen nimissä laskutettua (josta on vähennetty arvonlisävero).

Ennakkovero

Elinkeinonharjoittajaksi siirtyvän on syytä ymmärtää ennakkoverotuksen periaatteet. Työnantaja pidättää palkansaajan tuloista tarvittavat verot ja kulut, jonka jälkeen tilillesi tupsahtaa valmiiksi vähennetty nettopalkka.

Toiminimen alla ansiotuloja verotetaan ennakkoverotuksen kautta. Nimensä mukaisesti verot tulee maksaa etukäteen annetun tuloarvion perusteella. Uuden yrityksen omistaja joutuu itse arvioimaan ensimmäisen tilikauden tuloksen. Seuraavana vuonna verottaja antaa valmiin arvion tilikauden tuloksesta, jota voi itse halutessaan muuttaa.

Tulojen arviointiin uutena elinkeinonharjoittajana on syytä käyttää aikaa ja hyvää harkintaa. Jos tilikauden tulos ylittää arvion, vuoden lopussa yrittäjän tulee maksaa ns. täydennysveroa tai myöhemmin korollista jäännösveroa. Vastaavasti, tilikauden jäädessä tavoitteista, liian paljon ennakkoveroja maksanut toiminimen haltija, saa omansa takaisin veronpalautuksena – normaalin palkansaajan tavoin.

Ennakkoverojen maksaminen tapahtuu käytännössä suorana tilisiirtona verottajan määräämälle tilille. Ohjeet löytyvät verottajan sivuilta, yrittäjien omasta veropalvelusta. Maksun voi suorittaa halutessaan joko kuukausittain, kahden kuukauden tai kolmen kuukauden välein.

Toiminimiyrittäjän arvonlisäverotus

Laki määrää arvonlisäverovelvollisuuden suoraan liikevaihdon perusteella. Jos teet töitä toiminimen kautta ja liikevaihtosi kohoaa yli 10 000 euroon vuodessa, toiminta täytyy rekisteröidä ALV-velvollisten rekisteriin.

ALV-rekisteröinti johtaa välttämättömiin muutoksiin yrittäjän päivittäisessä toiminnassa ainakin laskutuksen osalta. Tällöin laskujen loppusummaan tulee lisätä ALV (yleensä 24 %). Toisille yrityksille myytäessä arvonlisävero listataan erikseen. Muita velvoitteita ovat arvonlisäverotukseen liittyvien ilmoitusten teko sekä huomiointi kirjanpitoa tehtäessä.

Ulkoistettu laskutuspalvelu selkeyttää pienen yrittäjän päivittäisiä rutiineja tässäkin suhteessa. Toiminnan laajetessa on oman toiminnan prosesseja syytä käydä läpi, jotta löytää pullonkaulat ja voi etsiä niihin järkeviä ratkaisuja.

Lisääntyneen paperityön vastapainona hyötyy pienelläkin liikevaihdolla toimiva yritys liittymisestä ALV-velvollisten rekisteriin. Tällöin ostoksia tehdessäsi voit vähentää niiden ALV-osuuden omasta tilityksestäsi ja säästät näin selvää rahaa.

Toiminimen ALV-huojennus ja sen laskeminen

Toiminimiyrittäjän liikevaihdon jäädessä tilikaudella alle 30 000 euroon, hän on oikeutettu ns. ALV-huojennukseen. Tämä tarkoittaa käytännössä tilikauden aikana tilittämäsi arvonlisäveron takaisin saamista, joko kokonaan tai osittain.

ALV-huojennuksen laskeminen on yksinkertaista: arvonlisäverottomasta liikevaihdosta vähennetään 10 000 euroa (ALV-velvollisuuden alaraja). Tämä kerrottaan maksetun arvonlisäveron määrällä, jonka jälkeen siitä vähennetään saatu summa. Lopputulos jaetaan 20 000 eurolla, ja näin saadaan lopulta palautuksen määrä.

On tärkeää huomioida, että verottaja ei myönnä ALV-huojennusta automaattisesti. Toiminimellä yrittävä joutuu hakemaan tätä erillisellä veroilmoituksella. Tästä syystä laskukaava on hyvä opetella, jotta ALV-asioiden hoitaminen helpottuisi. Ohessa on kaava tarkemmin esimerkin kanssa.

ALV-huojennuksen laskukaava: ALV – (liikevaihto – 10 000 €) * ALV / 20 000
Esimerkki: 20 000 euron liikevaihdolla joudut maksamaan arvonlisäveroa 4800 euroa (24 %).
ALV-huojennus: (4800 – (20 000 – 10 000) * 4800) / 20 000 = ~2400 euroa

Mitä voin elinkeinonharjoittajana vähentää verotuksessa?

Ensimmäistä veroilmoitustaan tekevä elinkeinonharjoittaja saattaa epäröidä monessa kohtaa. Verovähennyksiin liittyvät kysymykset ovat yleisin huolenaihe. Alussa, pienellä liikevaihdolla ja tuloksella, sinnittelevä yrittäjänalku taistelee jokaisesta eurosta, jotta yrityksen toiminnan jatkuvuus saadaan turvattua.

Yrittäjän kilometrikorvaukset

Keikkatöitä tekevä yksityinen elinkeinonharjoittaja, esimerkiksi kiertävä kaupparatsu, joutuu ajamaan kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa. Tässä tapauksessa toiminimiyrittäjän tulee kirjata veroilmoitukseen lisävähennysvaatimus.

Korvauksen suuruus riippuu sekä matkan pituudesta että käytetystä kulkuvälineestä. Matkan kestäessä 6-10 tuntia, yrittäjä on lisäksi oikeutettu puolipäivärahaan. Yli kymmenen tunnin matka päivän aikana oikeuttaa kokopäivärahaan.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että toiminimen alla esimerkiksi liikettä pyörittävän päivittäiset matkat kodin ja työpaikan välillä eivät kuulu kilometrikorvausten piiriin.
Jos elinkeinotoiminnassa käytetään pääasiallisesti autoa, se tulee viedä yrityksen kirjanpitoon. Selkeitä tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi pienen muuttoyhtiön pakettiauto tai yksityinen taksiyrittäjä. Pääasiallisuuden määrää lopulta yrityksen toimintaan liittyvä ajojen määrä. Jos yli puolet auton käyttöajasta tapahtuu yrityksen liiketoimintaan liittyen, tällöin se katsotaan yrityksen kirjoihin kuuluvaksi.

Ajopäiväkirjan pitäminen ei ole pakollista, mutta on ehdottomasti suositeltavaa. Näin yksityisajoihin liittyvät kulut, kuten polttoainekulut, voi poistaa yrityksen kirjanpidosta ja samalla liikevaihdon tulosta rasittamasta. Tarkka ajopäiväkirja auttaa todistamaan ajoneuvon käyttötarkoitusta epäselvissä tilanteissa vähennyksiä ja kilometrikorvauksia haettaessa.

Käyttöomaisuus ja pienhankinnat

Kilometrikorvausten ohella yleisin pienyrittäjän vähennys on yrityksen käyttöomaisuuteen liittyvät kulut. Käyttöomaisuudella tarkoitetaan yleisesti ns. ”pienhankintaa”, jonka arvo on maksimissaan 850 euroa.

Vaihtoehtoisesti käyttöomaisuudeksi voidaan katsoa tarve-esine tai omaisuus, jonka käyttöikä on maksimissaan kolme vuotta. Tällöin alkuperäisellä hankintahinnalla ei ole merkitystä. Huomioitavaa on kuitenkin pienhankintojen vähennyksille asetettu katto, joka on 2500 euroa.

Muut verovähennykset

Pienyrittäjä pystyy vähentämään verotuksessa yllättävän monia asioita. Tärkeintä on, että kykenee perustelemaan verottajalle riittävän hyvin tavaroiden tai palveluiden tarpeellisuuden, joko tulojen hankkimista tai niiden turvaamista varten. Ohessa on luettelo yleisistä vähennyskelpoisista kuluista, jotka ovat vähennettävissä joko osittain tai kokonaan.

• Päivittäiseen työarkeen liittyvät pienhankinnat, kuten toimistotarvikkeet, työkalut ja toimistokalusteet.
• Online-palveluiden kuukausimaksut ja muut kulut, sikäli kuin niitä käytetään yrityksen toiminnassa.
• Yrityksen kirjanpitoon ja tilipalveluihin liittyvät kulut.
• Yrityksen markkinointi ja mainonta, mainontatavasta riippumatta.
• Liikehuoneiston, tuotantotilan tai toimiston vuokra (esim. toimistohotelli). Myös kotona yritystoimintaa pyörittävä toiminimiyrittäjä on oikeutettu ns. työhuonevähennykseen.
• Ammattiliittojen maksut ja Yrittäjäeläkeliiton maksut (YEL).
• 50 % edustusmenoista, kohtuuden rajoissa. Tämä on aina tapauskohtaista ja myönnetyt vähennykset riippuvat sekä alasta että yrityksen toiminnan laadusta yleensäkin.
• Ammattiin liittyvä kirjallisuus